maanantai 1. syyskuuta 2008

Kurkkukipuja.

Heippa vaan kaikille, ajattelin ilmoittaa, että nyt on täydellinen hetki vetää se perhanan lippu puolitankoon, täällä kuolee pian ihminen.

Ja se ihminen olen minä!

Kaikki alkoi eilen. Aamulla oli olo mitä loistavin. Samoin iltapäivällä, kun marssimme poikaystäväni kanssa yhteisen ystävämme syntymäpäiville. Sieltä se alamäki sitten alkoi. Aluksi tuntui karheutta kurkussa, yskiminen vähän sattui. Onneksi olin varannut laukkuuni mukaan hunajan ja sitruunan makuisia Strepsilsejä. No eiväthän ne mitään auttaneet, pian olin muutaman tunnin sisään mutustanut puoli laatikollista ilman minkäänlaista helpotusta. Päinvaston! Kurkku oli nyt selvästi äärimmäisen kipeä ja tajusin puhumisen tuottavan minulle suuria ongelmia. Pian katosi puhekyky kokonaan.

Lähdimme syntymäpäiviltä etuajassa, sillä olo oli täysin sietämätön. Tulimme meille ja heitin huiviin kaksi 400mg buranaa. En meinannut saada niitäkään alas. Koko illan siemailinkin kuumaa kaakaota ja pian olo alkoi helpottaa, kurkkua ei enää koskenut ja ääntäkin lähti, joskin ääneni kuulosti kuuleman mukaan turhan miehekkäältä. Kävimme hyvillä mielin nukkumaan, tauti oli nujerrettu ennätysnopeasti!

Hahaha, ja hitot! Aamulla oli helvetti irti. Kurkussa tanssi kaktusviljelmä ja joku Ursula oli vienyt suloääneni toistamiseen! Olo oli muuten suhteellisen normaali, pientä heikotusta lukuunottamatta, joten menin kouluun ja urheasti taistelin siellä 8h. Taaskin naukkailin buranaa tasaisin väliajoin, mutta nyt se ei tuntunut auttavan pätkän vertaa, olo oli tasaisen kauhea koko päivän.

Koulun sain pulkkaan neljältä ja äiti tuli minua lukiolta hakemaan. Sanelin määränpääksi terveyskeskuksen ja n. vartin päästä löysimme itsemme sairauksilta löyhkäävästä odotushuoneesta. Pian topakanoloinen mieslääkäri kutsui minut sisään ja ensivaikutus oli aika huono. Mies oli täynnä itseään, puhui hyvin nopeasti, kumealla äänellä ja käytti niin hienoja sairaalatermejä että saikin minut puhuttua kuutamolle alle minuutissa. Mittasimme kuumeen, kurkkasimme kurkkuun, korviin, kuunneltiin sydänäänet ja lopulta sörkittiin vähän neuloilla. Kokoajan mies oli niin kylmäkiskoinen, että minua ihan turhautti.

Minulla todettiin pahanlaatuinen nielutulehdus ja minulle määrättiin penisiliiniä nautittavaksi aamuin illoin ja Strepsilsejä nautittavaksi paketti päivässä (!!?). Olen nyt nukkunu lähes koko päivän eikä olo helpota yhtään, nautin kuinka paljon särkylääkkeitä tahansa. Sain sairaslomaa viikon loppuun enkä tiedä vielä, kuinka kykenen bloggaamaankaan nyt lähipäivinä, kun en jaksa kovin pitkiä aikoja olla ylhäällä. Mutta katsellaan, nyt tämän tyttö suuntaa takaisin petiin.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi kamalaa :-l Pärjäile!

Anonyymi kirjoitti...

Oivoi, parane pian :)

Nipsu kirjoitti...

Ei oo kivaa tommonen, itse tasitelen koko ajan flunsaa vastaan kovaa vauhtia, mutta must tuntuu että tää flunssa voittaa -.-
Parane pian :7

jackiemore kirjoitti...

ärhäkältä kuulostaa. :s
yritä parannella. :<

Anonyymi kirjoitti...

Aah mä niin vihaan kurkkukipua : <
Joten pane pian : )

Tajja kirjoitti...

anonyymi: Onhan tämä joo, pärjäilen! :)

anonyymi: Kiitos.

nipsu: Oivoi, flunssaa tuntuu olevan liikkeellä, yritähän vielä sinnitellä!

jackiemore: Lääkkeet tekevät ihmeitä :D

anonyymi: Hah, sama täällä!