Ketunturkki

Noista edellisen postauksen salamavalon kanssa räpsityistä kuvista ei ehkä erottanut, mutta olen taas värjännyt hiuksenu! Edellinen oranssihtavanpunainen väri oli lopputulos haalistuneesta shokkipunaisesta ja reilulla kädellä käytetystä Color Maskista, ja nyt ajattelinkin ihan oikeasti VÄRJÄTÄ hiukseni. (viimeksi olen laittanut hiusväriä päähäni varmaan kesäkuussa, mutta aika kivasti tuo Color Maski siis toimii!)



Päätin, että punaisesta väristä en luovu, mutta voisin vähän leikitellä hiuksillani ja testailla erilaisia punaisen sävyjä. Aiemminhan miulla on ollut tummanpunaista, shokkipunaista, luonnollista punaista ja vaikka mitä, ja nyt ajattelin tempaista aiempaa oranssimpaan suuntaan ja kiikutin kaupan hyllyltä kylpyhuoneeseeni aidon, oranssin hiusvärin.



Tulos on suhteellisen luonnollinen, ei ammu niin yli kuin esimerkiksi se shokkipunainen. Auringonvalossa hiukset saattavat näyttää hieman räväkämmiltä, mutta juuri sopivasti. Olen niiiin tyytyväinen tähän väriin just nyt. Mua kiinnostaisi toteuttaa joku liukuvärjäysjuttu tämän oranssin kanssa, miltäköhän näyttäisi jos latvat olisivat tummanpunaiset ja liukuisivat siitä tuohon oranssiin? Hmm.

Vähän jotain juttua

Ajattelin super-pitkästä aikaa tempaista tänne "päivän asun", kun sellaisesta nyt sattuu löytymään räpsykin.

Eli perjantai-illan baarikierroksen vaatetukseen kuului mustat farkut, kiilakorkonilkkurit, jakku, niittilaukku ja huivi. Ulkona mulla oli päällä parka. Ja kattokaa, mulla on KIHARAT HIUKSET. Tein ne ihan itse joten älkää sanoko niistä mitään negatiivista, en ollu ikinä ennen käyttänyt kiharrinta haha :D (Ja älkää välittäkö sotkuisesta taustasta ja muutenkin oudoista kuvista. Ja naaman jouduin blurraamaan koska suun alueni näytti niin surulliselta molemmissa kuvissa..)





Ei mulla muuta, heippa!

Tukkajuttuja

Joku älykkö jo huomasikin, että meikäläiseltä on tosiaan takut lähteneet kävelemään ja tukka on nykyään suora. (Ja huomasitteko että tukan pituus on myös muuttunut huimasti, yhtäkkiä meikäläisellä onkin PITKÄ tukka!) Itseasiassa hiustenväri on muuttunut myös ja voisin varmaan vähän selitellä tekosiani.



No ensinnäkin, miksi rastat pois? Ne killui meikäläisen nupissa kuitenkin n. puolitoista vuotta. Ja juuri sen takia ne itseasiassa lähtivätkin, syynä pelkästään kyllästyminen. En osannut tehdä takkujen kanssa mitään, joko ne roikkuivat auki tai ne olivat ponnarilla kiinni, thats it ja muita vaihtoehtoja ei oikein ollut. Tuntui myös etteivät hiukseni kasvaneet mihinkään. Ja näytinhän mä aika epäsiistiltä ja se ei aina ollut hyvä juttu. Vaikka vaatteet olisivat muuten olleet kuinka hienot tahansa, tukka antoi aina homssuisen vaikutelman!



Kyllä mä aika kauan makustelin takuista luopumis -ajatusta. Ensin hirvitti ajatus siitä, että tukka pitäisi varmaan leikata lyhyeksi, eihän niitä muuten auki saisi. Kesälomani puolessa välissä päätin kuitenkin jämäkkää kampaa apunani käyttäen testata, olisiko ylipäätään mahdollista avata puolentoista vuoden ikäisiä rastoja. Nyrhin yhden takun puoliväkisin auki, ihan vain testimielessä. Ja siitä se ajatus sitten lähti lopullisesti rullaamaan. Viikon ajan nyrhin hiuksiani auki kampoja, haarukoita ja sukkapuikkoja apunani käyttäen. Tukkaan kului myös litratolkulla hoitoaineita, -suihkeita ja selvitysnesteitä.



Kiitän onneani että multa löytyy ihan älyttömän paksu tukka. Aina kampaamokäynneillä kampaajat jaksoivat ihmetellä, miten sitä tukkaa vaan riittää ja riittää, hahah. No voin kertoa, että enää ei tukkaa päästä hirveästi riitä. Aukirepimistoimituksessa tukkani oheni n. puoleen entisestä. Hiuksia vaan irtoili villisti ja lopputulos oli suora tukka ja valtava karvakasa kämppäni lattialla. Toivottavasti hiukset kasvaa vielä takaisin entiseen paksuuteensa..



No, nyt meikäläisellä tosiaan on suoraakin suorempi, pitkä tukka. Olen nyt muutaman kerran väkerrellyt itselleni kiharoita ja ne tuntuu niiiiin luksukselta ettei tosikaan. Olen tähän päätökseen uskomattoman tyytyväinen! Vaikka rastat olivat tosi helppohoitoiset ja uhosin pitää niitä koko loppuikäni, niin onhan suorassa tukassakin puolensa. Esimerkiksi just muuntautumiskyky! Hiukset eivät vieläkään ole ihan niin elinvoimaisen näköiset mitä voisivat olla, joten tehohoitsikoita ja suihkeita käytetään edelleen, ei tää tukka noista rasta-ajoista hevillä meinaa toipua!

Hiusvärin muutos shokkipunaisesta oranssiin on itseasiassa surkeiden sattumusten sarja! Olen aina tilannut shokkivärit Cybershopista ja nyt sieltä oli vahingossa tullut paketissa yksi väärä väriputeli. No se näytti ihan yhtä punaiselta kuin se mun normaalikin punainen shokkiväri ja heitin sen huoletta  päähän. Lopputuloksena ORANSSI. Oon kyllä tähän väriikin ihan tyytyväinen, saa nähdä palaanko siihen kirkuvaan punaiseen takaisin vai jämähdänkö nyt tähän.

Nooh, mitä mieltä? Teinkö virheen kun avasin rastat vai näyttääkö nyt paremmalta? Mites ton värin kanssa?

Resepti flunssan varalle

No se perkeleen syysflunssa saapui meikäläisenkin iloksi. Tällä reseptillä sen ajattelin kuitenkin nujertaa. (Kipeänähän saa mässäillä just niin paljo ku lystää, eikös?)

Kesä(?) 2012

Pitää kai viimein uskoa kesän olevan ohi. Terassilla ei enää siedä iltaisin istua ja shortsit voi huoletta survoa vaatekaapin kätköihin. Toisaalta en tiedä eroaako tää syksy nyt siitä kesästä millään tavalla, päällimmäisenä kesästä 2012 jäi mieleen kylmyys ja tylsyys. Tuntuu että koko kesässä ei tapahtunut yhtään mitään. Tässä nyt kuitenkin pari kuvaa kesältä.



Kesän ensimmäinen ja viimeinen rantsukaljottelu. Oli kylmää ja hirveä tuuli, mutta istuttiin silti kesäkuussa sisukkaasti rannalla juomassa. No, sen jälkeen olikin hirveä flunssa, ei sen puoleen.




Juhannuksena olin kaksi yötä mökillä. Voin kertoa että sielläkin oli kylmä!


Kaverilla oli 20v mökkisynttärit. Kylmä oli sielläkin. Ja hyttysiä. Ja mökki oli sitäpaitsi jossain ihan superkorvessa, ihme että olen ihmisten ilmoilla vielä tänäkään päivänä! No ei - oli kyllä hauskat kemut.


Joku loppukesän rantahengailu tässäkin menossa. Huom. Ellillä päällään T-PAITA, ei oo voinut olla ihan pakkaslukemat!


Eiku huijasin. Tää kuva on samalta rantahengailu-iltapäivältä ja näemmä ollaan Esan kanssa jouduttu kääriytymään meikän kaulahuiviin. (Kuka käyttää kaulahuivia heinäkuussa? Niinpä..) (Pps. Se tosiaan on kaulahuivi eikä esimerkiksi teltta!)


Sit oli tosiaan se Tallinnanreissu mistä olen tainnut jo kertoa kaiken oleellisen.


Jossain vaiheessa reissattiin Esan ja Ellin kanssa viettämään meidän krapulaa Kouvolaan asti. Voin kertoa että hellelukemissa avoimessa kaukalossa istuminen ilman minkäänlaista juomapuolta tekee hyvää pikku darralle. (Jep, kesän ainut hellepäivä on silloin kun ei tarvis olla.) Mutta tosiaan, oikeasti käytiin katsomassa Kouvola Rock n Rollers -nimisen roller derby-joukkueen peliä, ihan vaan koska allekirjoittaneen isosisko pelaa kyseisessä joukkueessa. Oli kyllä älyttömän upeeta katsottavaa!




Päätettiin kavereiden kanssa vähän verestää vanhoja muistoja. Pakattiin kaljaa mukaan ja sännättiin kesäiseen yöhön niistä nauttimaan. Kuunneltiin musiikkia jonkun iPodista kaiuttimilla ja tunnettiin olevamme 15-vuotiaita jälleen! Ei tarvi hetkeen kokeilla uudestaan.

Tällänen oli meikäläisen kesä. Toisaalta tein tänä kesänä ihan uskomattomat työtuntimäärät, joten osaltaan sekin selittää sen, miksei tullut oikein mitään fiksua tehtyä. Ehkä vuoden päästä voisi yrittää jotain festareita, huvipuistoilua ja sen sellasta!