torstai 27. marraskuuta 2008

Nilkki ja muuta asiaa.

Alkuun olin haltioissani talvesta! Paljon lunta, pikkupakkasia, nättejä ilmoja ja niin edelleen. Nyt kun olen jo ollut ojaan ajavan auton kyydissä, tekemässä lumitöitä tuntitolkulla pihalla ja liukastuneena tiellä ties kuinka monta kertaa, ei talvi enää tunnukaan niin rattoisalta. Lihakset ovat jumissa ja ahterissani jomottaa useampi mustelma. Onhan ulkona nättiä joo, ei vaan jaksaisi päivittäin raivata poikaystävän autoa kinoksien keskeltä kouluun päästäkseen!

Olen iskenyt silmäni eräisiin kauniisiin kenkiin. Näin ne jo lähemmäs kaksi viikkoa sitten ensikertaa, jolloin rakkauteni todella syttyi. Sen sijaan tällä viikolla kävin sovittamassa kaunokaisia ja se oli intohimoa se! Kulutettua nahkaa, 10cm tolppakorko, koristevetoketju, koristesolkia.. Nam. Vaikken todellakaan ole kokenut korkokengillä kävelijä, noilla tossukoilla tallustaminen kävi uskomattoman vaivattomasti! Kengät olivat jalassa tosi mukavat ja korko ei tuntunut missään. Hintaa oli 60€ ja juuri se on syynä siihen, etten vieläkään omista ko. kenkiä itselläni! Tili tulee 1. päivä ja sekin on vain 50€. Äiti voisi sponsoroida siihen vielä kympin päälle..

Tässä vähän kuvasaastessa talvesta.





Aiheesta kukkaruukkuun! Muistanette varmasti tämänkin blogin kuvissa vilahtaneen valkoisen kissan, lemmikkikollini Felippen. Felippe otti ja ryntäsi auton alle ja se juoksentelee tällä hetkellä kissojen taivaassa :< Felippe oli ehkä sympaattisin tietämäni eläin ja ikävöin herraa vieläkin.

Tällä betkellä huushollissa juoksentelee Felipen totaalinen vastakohta. Lähes kokomusta tyttökissa Nilkki! Nilkin hain eräältä ystävältäni tässä pari viikkoa takaperin ja se on tosi hulvaton neitokainen! Nilkillä on kaksi veljeä, jotka molemmat saivat kodin eräiltä kavereiltani, joten kolmen kopla tulee pitämään jatkossakin yhtä!


torstai 20. marraskuuta 2008

Hyvät ja huonot puolet.




5 PARASTA PUOLTANI


1. Sosiaalisuus. Viihdyn ihmisten kanssa ja luon vaivattomasti uusia kontakteja. Tuntemattomille ihmisille jutteleminen ei tuota minulle ongelmia, vaan voin aivan vaivatta kysyä mm. kellon aikaa joltakin ohikulkijalta.

2. Piirotaidot. En ole koulussa mainittavan hyvä, mutta kuvaamataidon tunneista nautin täysin siemauksin, sillä siellä pääsen loistamaan. Kuvaamataidon numeroni on ollut 10 ihan aina, ja aion sen siellä kympissä pitää edelleenkin. Piirtäminen on intohimoni ja esimerkiksi matematiikantunnit menevät sujuvasti vihkoon piirrellessä..

3. Ulkonäkö. En ole langanlaiha enkä edes tahtoisi olla. En kuitenkaan ole mikään lihavakaan, vaan juuri sopiva. Minulla on jenkkakahvat ja reiteni hyllyvät varmaan 10min sen jälkeen, kun niitä läimäisee. Mutten anna sen haitata, olen sopiva juuri tällaisena. Kasvonpiirteeni ovat mieleiset ja hiukseni kauniin kiiltävät ja paksut. Olen helposti muunneltavissa vaatetuksen, meikin ja hiusten avulla.

4. Hyvä itsetunto. En pienestä säikähdä. Saan usein kuulla kritiikkiä ulkonäöstäni tms, mutten pahastu siitä. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen eikä kaikkia voi miellyttää. Minä satun vain olemaan tällainen ja jos ei kelpaa, sille ei voi tehdä mitään. Olen tyytyväinen itseeni enkä romahda, jos joku muu ei minusta pidä. En ole niin häikäisevä persoona, että jokaisen tarvitsisi minusta pitää, eikä se minua haittaa. Otan kritiikin hyvin vastaan eikä minulle juuri koskaan tule minkäänlaisia itse-inho-kohtauksia. Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. Valitettavan usein tyytyväisyyttä itseeni tulkitaan väärin ja minut leimataan omahyväiseksi narsistiksi, mitä en kuitenkaan koe olevani. Suomalaiset on vaan leimattu alakuloiseksi ja heikkoluonteiseksi kansaksi, jos yksikin ilmoittaa pitävänsä itsestään ja elämästään, saa hän välittömästi narsistin leiman otsaansa.

5. Mukavuus. Olen välillä turhankin mukava ihmisille. Kerrankin satuin eräisiin kotipippaloihin erään seurustelevan parin kanssa. Parin kauniimpi osapuoli oli nautiskellut alkoholia ja kävi hyppimään silmille, luullen että aioin pokata hänen poikaystävänsä. Sain sillä reissulla lähestulkoon turpaani, mutta minä vain hymyilin tyhmänä ja toistelin "äläs nyt, sä olet mun mielestä tosi mukava tyttö, en mä haluis tehdä sulle mitään ilkeetä!" Muija vain vaahtosi vieressäni yhtä raivoissaan kuin aiemminkin ja minä vain tolkutin kuinka tappelu ei kannata ja blaablaablaa.
Minulla on tosi harvoin mitään negatiivista sanottavaa kenestäkään. Tulen ihmisten kanssa niin helposti toimeen, että usein ystäviänikin turhauttaa, kun he tulevat minulle mustamaalaamaan jotakin yhteistä tuttua. Siinä vaiheessa minä yleensä tokaisen, että minun mielestäni henkilö X on tosi mukava! Sitä lausetta suustani kuulee turhan usein.



5 HUONOINTA PUOLTANI

1. Äkkipikaisuus. Suutun aivan tajuttoman helposti. Käyn huutamaan ja riehumaan ja polkemaan jalkaa pienistäkin asioista ja vaikka olen yrittänyt parantaa itsehillintääni, se ei aina oikein onnistu. Lepyn kyllä älyttömän helposti, vaikka joskus jonkin isomman riidan päätteeksi tekisi mieli olla kauan vihainen. En vain pysty olemaan pitkävihainen kenellekään!


2. Hampaat.
Ehkä ainut asia mikä ulkonäössäni todella häiritsee. Ei sekään minua pahemmin paina, mutta välillä vähän härnää kun ei voi hymyillä hampaat näkyen. Minulla on tosiaan hillittömän kokoinen väli etuhampaitteni välissä! Minulta puuttuu suustani muutamia hampaita, joka tuon välin aiheuttaa.

3. Puhevika. Pienenä minulta löytyi sekä S- että R-vika. S-vikani olen saanut korjattua, joskin se vieläkin saattaa puheessa näkyä silloin tällöin, jos suuni pääsee oikein kuivumaan tai joudun puhumaan nopeasti. R-vika minua sen sijaan vaivaa edelleen. Olen käynyt puheopetuksessa n. 6 vuotta (lopetin sen kuitenkin yläasteelle mennessäni) ja jopa kielenjänteeni on leikattu. Ja silti se pirulainen vaivaa minua.

4. Malttamattomuus. Olen todella malttamaton enkä ikinä jaksaisi odottaa mitään! Haluaisin kaiken aina heti ja tuntuu tosi nurjalta kun johonkin kivaan on vielä pitkä aika. Tälläkin hetkellä odotan ihan täpinöissäni pikkujouluja ja ihan itse jouluakin! Myös syntymäpäiviäni odotan malttamattomana, vaikka näihin on vielä liki 5kk aikaa.

5. Huono vastustuskyky. Olen aina kipeänä. Jos yhtenäkin päivänä unohtuu kaulahuivi kotiin, on minulla seuraavana päivänä kurkku ja nielu tajuttoman kipeänä. Yleensä nielu tulehtuu todella helposti. Myös välikorvan tulehduksesta saan kärsiä liki kerran kuukaudessa. Jos mitään vakavampaa ei ole, kärsin flunssasta, vatsakivuista, migreenistä, vatsataudista tai lähes mistä vain. Minulla on tälläkin hetkellä lääkitys päällä.

lauantai 8. marraskuuta 2008

Hiusurakka.

Eniten ulkonäössäni kiinnitän huomiota hiuksiin ja kenkiin. Koska kengistä olen puhunut jo aivan tarpeeksi, voisin kerrankin nostaa pöydälle hiukset. Kyllästyn helposti hiuksiini ja varsinkin niiden väriin, joten tukkaa on tullut värjäiltyä useasti. Tässä postauksessa esittellen osan hiusväreistäni ja tyyleistäni, joita päästäni on parin vuoden sisällä löytynyt.


Mustat pitkät hiukset. Nämä värjäsin seitsemännen luokan alussa niinsanotun "hevarivaiheeni" ollessa päällä. Mustat pitkät hiukset päästäni löytyivät vuoden.


..kunnes kyllästyin tasapitkään malliin, ja pätkäisin hiukseni takaa vain muutamien senttien pituisiksi. Näitä kehuttiin tosi paljon ja pidin itsekin uudesta ilmeestä, takahiukset pystyi laittamaan söpölle pörrölle.


Joskus vuoden kuluttua kyllästyin mustaan väriin ja yritin blondata. Tulos oli epätasainen kahvinruskea. Hiusten malli pysyi kuitenkin ennallaan.


Hiukset pysyivät edelleen samassa mallissa, mutta blondausurakka jatkui ja sain värinpoistoilla hiuksista aina muutaman asteen vaaleammat.


Lopulta hiukset näyttivät jo enemmänkin vaaleilta, vaikka vaalea sävy olikin epätasainen. Tukka alkoi kasvaa jo mallistaankin ulos ja annoin takahiusten vapaasti kasvaa hieman pidemmiksi.


Lopulta pätkäisin hiukset tasaisen lyhyiksi ja värjäsin shokkisinisellä.
Hiusvärin hankin Cybershopista ja väri lupaili olevansa taivaan sininen, mutta väri taitui vähän vihreään.


Sinisissä en kauaa viihtynyt, joten blondausurakka alkoi taas. Sinistä oli tosi vaikea saada tasaisesti pois, joten sinistä epätasaisuutta löytyi vielä sieltä täältä.


Inhosin hiusteni mallia, joten kaveri leikkasi minulle etutukan, jonka värjäsin Cybershopin vihreällä värillä.


Vihreä kului tosi nopeasti pois, joten jäljellä oli vain vaalea pohjaväri. Laitettiin minulle kaverin kanssa rastat.


Kaverit olivat rastoittaneet hiukseni vähän miten sattuu, joten parin kuukauden kuluttua luovuin niistä ja värjäsin etuhiukset mustiksi.


Päädyin tilaamaan Cybershopista sinivihreän shokkivärin ja värjäyksen jälkeen rrrrakastin tukkaani.


Turkoosi sävy jatkoi voittokulkuaan, mutta nyt värjäsin hiukset myös alta mustiksi ja laitoin eteen kuiturastoja.


Turkoosi oli päässäni tosi kauan, kunnes kyllästyin ja blondasin tukan. Vedin sen kuitenkin hyvin äkkiä oranssiksi.


Oranssin kaveriksi väsäilin itselleni uudestaan rastat.


Jossain vaiheessa jokin meni vikaan ja oranssiksi haluamani hiukset menivät uusintavärjäyksen tuloksena kirkuvan punaisiksi.


Yritin oranssista päästä jossakin vaiheessa eroon, mutta blondaaminen oli tosi tuskallista ja väri hakeutui kokoajan punertavaan suuntaan. Päätin luovuttaa ja vedin tukan uudestaan aiemmin hyväksi toteamallani turkoosilla värillä, joka kuitenkin tällä kertaa taittui pohjavärin takia liikaa vihreään.


Vihreistä en välittänyt liiemmin, joten parin kuukauden kuluttua koitti taas tuskallinen blondausurakka. Kusenkeltainen tukka viihtyi päässäni turhan hyvin.


Lopulta saavutin haluamani vaaleusasteen.


Platinanvaaleista tykkäsin kovasti, joten hain piristystä värjäyksen sijaan uudenmallisella etutukalla.


Kun etutukkakin alkoi kyllästyttää, kävin pitkästä aikaa kampaajalla leikkauttamassa pienen siilin päähäni.


Lopulta blonditkin alkoivat tympimään, joten palasin tuttuun ja turvalliseen oranssiin. Jätin paikoitellen vähän vaaleaa etutukkaani.

Myös oranssista olen tässä hiljattain luopunut ja päätäni koristaa tällä hetkellä luonnollinen, vaalea kupari. Tästä ei valitettavasti löydy kuvamateriaalia!

maanantai 3. marraskuuta 2008

Joulu on taas.

Ei voi olla totta, nyt on jo marraskuu! Olen turhankin innoissani, vaikka marraskuu on aina ollut yksi vuoden inhottavimmista kuukausista. Mutta nyt olen niin vauhkona lähestyvästä joulusta, ettei mitään rajaa! Vastahan oli kesä!

Olen aina pitänyt joulusta tosi paljon, mutta nyt odotan sitä vielä entistäkin enemmän, enkä edes tiedä syytä. Olen jo pohtinut tarkasti mitä ostan lahjaksi ystävilleni ja poikaystävälleni, perheellekin voisi toki jotakin kehitellä! Myös omia joululahjatoiveita olen jo ehtinyt miettiä. En kai ole turhan aikaisessa? :----D

Tässä kollaasi joululahjatoiveistani:



iPod Nano. Tarvitsen uuden musiikkisoittimen, bussimatkat käyvät hermoilleni ilman musiikkia. IPod on ulkonäöltään todella suloinen, värivaihtoehdot ovat pirteitä ja laite on todella kätevän kokoinen! Applen tuotteista olen kuullut pelkkää hyvää, joten iPod Nano on tervetullut luokseni milloin vain.

Elloksen kiiltonahkalaukku. En lepää ennen kuin olen saanut omakseni jo aiemminkin blogissani vilahtaneen niittikiiltonahkaunelman. Tässä laukussa on särmää ja minä kerta kaikkiaan tarvitsen sen! Omistan aivan liian vähän laukkuja.

Uusi objektiivi/rahastoa uuteen objektiiviin. En oleta saavani lahjaksi uutta objektiivia (ainakaan kalansilmää..) Nikon D60 -kameraani, mutta ainakin voisin alkaa kerätä rahoja siihen pikkuhiljaa. Edes muutama kymppi sukulaista kohden.. Ei kuulosta pahalta! Hintaa objektiivilla on kuitenkin runsaat 600€.

Puman Jamaica-tuoksu. Puman tuoksut ovat raikkaita eivätkä omaan makuuni liian hempeitä. Puman Jamaica tuoksu on täyteläinen ja juuri passeli minulle. Tällä hetkellä käytän Puman Im Going -tuoksua säännöllisesti ja uusi Puma on tervetullut lauman jatkeeksi.

Elloksen hiirenharmaat "UGGit". Piecesin versioiden lisäksi kaipaan myös harmaita wnb-uggeja. Juuri harmaista olen aina haaveillut, ja Elloksen versiot lämmittävät mieltä ja kinttuja takuuvarmasti.

Ihaa-pehmolelu. Poikaystäväni kysyi minulta, mitä tahdon joululahjaksi ja vastasin oikopäätä himoavani Nalle Puhista tutuksi tullutta Ihaa-aasia pehmoleluversiona. Omistin joskus pehmo-Ihaan, joka kulki liki jokaisella yöreissulla mukana. Se nökötti kanssani kaksi viikkoa sairaalassa, samoin myös viikon rippileirillä. Koirani kuitenkin tuhosi otuksen ja nyt sydämessäni on hillitön aukko. Vaikkei uusi Ihaa voikaan korvata entistä, sillekin ehtii varmasti kertyä mittaamaton tunnearvo, jos sen tosiaan poikaystävältäni saan.

Tietenkin haluan myös lahjaksi villasukat, jotka mummoni toivottavasti valmistaa. Rakastan villasukkia, tänä vuonna voisin kelpuuttaa sähkönsini-punaiset yksilöt!