Mä rakastan kirjoja. En pelkästään lukemista, vaan myös just niitä kirjoja. Tykkään kirjastoista ihan älyttömästi ja nautin siitä, että sieltä voi lainata lähes minkä tahansa kirjan ja hei, se on ilmaista! Yleensä kannankin selkä vääränä monta kassillista kirjaston kirjoja kotiin ja hautaudun johonkin sohvannurkkaan niitä lukemaan.
Mutta vielä enemmän kun kirjaston kirjoja mä rakastan omia kirjoja. Kaikki hyvät kirjat täytyy vaan löytyä omasta hyllystä, jolloin ne ovat vielä helpommin saatavilla kuin kirjastossa. Rakastan kirjahyllyjä, kirjakasoja.. kirjoja missä vaan. Ja mun mielestä ne ovat myös sisustuselementti, mistä äitini ei ollut ihan samaa mieltä mun kanssa.
Multa puuttuu kunnollinen kirjahylly tästä pikkukopperosta ja kiertelimme huonekaluliikkeitä hyllyjä miettien. Ja äitini kehtasi ehdottaa ovellisia kaappeja tai seinälle ripustettavia hyllyjä missä on ovet. OVET?! Mun kirjojen eteen? Kyllähän mä ymmärsin ettei oo oikea ratkaisu sekään, että säilytän kirjojani epämääräisessä kasassa ikkunalaudalla missä ne nyt ovat olleet. Mut ei ne kyllä ovien taaksekaan kuulu. Ihme ettei mulle ehdotettu sängynaluslaatikkoa mihin voin tunkea kirjat. Hrrr.
No, ratkaisu löytyikin. Äitin työkaverilla oli varastorakennus täynnä tarpeettomiksi käyneitä huonekaluja ja me mentiin vähän penkomaan. Ja tulin kotiin kolmea huonekalua rikkaampana. Kaksi hyllyä ja yksi nojatuoli, mikä nyt ei kuitenkaan liity tähän juttuun. Punaisen aivan ihanan vähän tikapuumallisen hyllyn rahtasin olkkarin seinustalle ja kasasin siihen kirjat tyytyväisenä. Okei, siihen mahtuu niistä n. puolet, mutten anna sen haitata. Kirjat ovat näkyvillä ja itse hyllykin mätsää aika kivasti sisustukseen. Me likey.
Toinen hylly on valkoinen ja löytyy tällä hetkellä eteisestä. Ja aloin kasaamaan siihen kenkiä.. Heh. Kengät ovat kyllä hyllyssä vain tilapäisesti, hylly nimittäin tulee seinälle ja poikittain ja siihen voin survoa loput kirjani. Pitää vaan odottaa jotain reipasta remonttireiskaa laittamaan kapistus seinälle. Miehenretkukin hiihtelee jossain Turussa (c'moon, miksi se on OPISKELEMASSA vaikka sen pitäisi olla auttamassa avutonta meikäläistä. Huooooh) mutta onneksi viikonloppuun on lyhyt aika!
