Pääasia

Oon viimeaikoina innostunut tosi paljon kapeista, kankaisista hiuspannoista. Ostin joskus syksyllä henkkamaukalta muutaman kipaleen letitetyn näköisiä hiuspantoja ja oon aika ahkerasti käyttänyt niitä sen jälkeen. Yleensä käytän niitä kiinnilaitettujen hiusten kanssa ihan vaan näön vuoksi ja välillä vedän myös etutukan pannan avulla pois naaman edestä läiskimästä. Tiistaina innostuin käyttämään tota mun lempparipantaa ihan auki olevan tukan kanssa.



Käväisin vapaapäivän kunniaksi tossa lähi-Seppälässä ja bongasin valtavan tukun värikkäitä kumpparipantoja! Siinä oli keltaisia, oransseja ja pinkkejä pantoja, jokaista viis kappaletta! Oon nyt kevään lähestyessä innostunut ihan hirveesti väreistä ja nää tuli ku tilauksesta. Olisin ollut vielä onnellisempi, jos pannat olis olleet kaksiosaisia, mut en valita näistäkään :') (kuvassa mun tukka on just päikkäreiltä heränny, älkää kiinnittäkö siihen huomioita..)



Nyt lähden takaisin hyvän kirjallisuuden pariin. Oon ihan hulluna Torey Haydenin kirjoihin ja nyt löysin Suomalaisen Kirjakaupan alennuksista muutamat Haydenin pokkarit omaan hyllyyn. Kohta multa löytyy jo kaikki Haydenin kirjat omana!

Kirjallisuuskriisi

Mä rakastan kirjoja. En pelkästään lukemista, vaan myös just niitä kirjoja. Tykkään kirjastoista ihan älyttömästi ja nautin siitä, että sieltä voi lainata lähes minkä tahansa kirjan ja hei, se on ilmaista! Yleensä kannankin selkä vääränä monta kassillista kirjaston kirjoja kotiin ja hautaudun johonkin sohvannurkkaan niitä lukemaan.



Mutta vielä enemmän kun kirjaston kirjoja mä rakastan omia kirjoja. Kaikki hyvät kirjat täytyy vaan löytyä omasta hyllystä, jolloin ne ovat vielä helpommin saatavilla kuin kirjastossa. Rakastan kirjahyllyjä, kirjakasoja.. kirjoja missä vaan. Ja mun mielestä ne ovat myös sisustuselementti, mistä äitini ei ollut ihan samaa mieltä mun kanssa.

Multa puuttuu kunnollinen kirjahylly tästä pikkukopperosta ja kiertelimme huonekaluliikkeitä hyllyjä miettien. Ja äitini kehtasi ehdottaa ovellisia kaappeja tai seinälle ripustettavia hyllyjä missä on ovet. OVET?! Mun kirjojen eteen? Kyllähän mä ymmärsin ettei oo oikea ratkaisu sekään, että säilytän kirjojani epämääräisessä kasassa ikkunalaudalla missä ne nyt ovat olleet. Mut ei ne kyllä ovien taaksekaan kuulu. Ihme ettei mulle ehdotettu sängynaluslaatikkoa mihin voin tunkea kirjat. Hrrr.



No, ratkaisu löytyikin. Äitin työkaverilla oli varastorakennus täynnä tarpeettomiksi käyneitä huonekaluja ja me mentiin vähän penkomaan. Ja tulin kotiin kolmea huonekalua rikkaampana. Kaksi hyllyä ja yksi nojatuoli, mikä nyt ei kuitenkaan liity tähän juttuun. Punaisen aivan ihanan vähän tikapuumallisen hyllyn rahtasin olkkarin seinustalle ja kasasin siihen kirjat tyytyväisenä. Okei, siihen mahtuu niistä n. puolet, mutten anna sen haitata. Kirjat ovat näkyvillä ja itse hyllykin mätsää aika kivasti sisustukseen. Me likey.



Toinen hylly on valkoinen ja löytyy tällä hetkellä eteisestä. Ja aloin kasaamaan siihen kenkiä.. Heh. Kengät ovat kyllä hyllyssä vain tilapäisesti, hylly nimittäin tulee seinälle ja poikittain ja siihen voin survoa loput kirjani. Pitää vaan odottaa jotain reipasta remonttireiskaa laittamaan kapistus seinälle. Miehenretkukin hiihtelee jossain Turussa (c'moon, miksi se on OPISKELEMASSA vaikka sen pitäisi olla auttamassa avutonta meikäläistä. Huooooh) mutta onneksi viikonloppuun on lyhyt aika!

Osallistu. Autat.

Tulen varmaan kohta hulluksi. Olen tässä nyt vuoden ajan miettinyt pakkomielteisesti, kuinka otan tatuoinnin heti 18-vuotislahjaksi itselleni. Ja aihe polttelee tosi paljon. Asiaa eivät todellakaan auta poikaystäväni kaveri, joka tänään esitteli syntisen upeaa korppitatuointiaan eikä Heijastuspinnan Maria, joka tänään nosti blogissaan esille tatuointiaiheen.

Kuva-aiheita on mietitty ja päätinkin tässä taannoin, että otan tatuoinnin vasta, kun olen aivan varma kuvasta jonka ihooni haluan hakattavan.



Jokainen teistä varmasti tietää Mauri Kunnaksen! Kunnas oli ehdoton ensirakkauteni ja hänen kuvituksensa ovat mahtavia! Olen n. kuukauden päästä täysi-ikäinen ja vieläkin katselen kirjakaupoissa kaihoten Kunnaksen teoksia, miettien kuka niitä minulle enää lahjaksi kiikuttaa? Kunnaksen kissahahmot ovat aina aiheuttaneet minulle ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Vaikka herran kirjat ovat varsin koirapainoisia, minua ovat aina kiehtoneet eniten ne kissat! Ilmeikkäitä ja veikeitä. Ja jos tähän ynnätään vielä se, että rakastan kissoja yli kaiken!



Mikä siis olisikaan parempi aihe ihoon hakattavaksi, kuin jokin Mauri Kunnaksen lämpimistä kissahahmoista? Ehdoton suosikkini on Koirien Kalevalasta löytyvä Lemminkäinen kissan hahmossa! Olen aika Suomirakas tyyppi ja Kalevalassa itsessäänkin Lemminkäinen on lempihahmoni. Koirien Kalevalassa Lemminkäisen huonoja puolia on korostettu entisestään ja voin samaistua tähän rääväsuiseen kissahahmoon. Hänet halajan ihooni.



Miettimissä asiassa toki vielä on, pitää jättää ajatus muhimaan, en usko että säntään heti 18-vuotispäivänäni tatuoijalle tökittäväksi, tämä vaatii huolellista hauduttelua ja ehkä vielä parempien kuvien etsintää. Myös valkoinen väri tulee aiheuttamaan päänvaivaa, saatan joutua vaihtamaan Lemminkäisen väriä, sillä minua ei houkuttele käydä puolen vuoden välein uusimassa valkoista maalia..

Olen ajatellut hyvin pientä ja siroa tatuointia, jonka saa helposti piiloon. Vaikka toiveissa siintää myös valtavat printit jotka peittävät käsivarret läpeensä, haluan aloittaa pienellä ja helposti peitettävällä, näin alkujanoa sammuttamaan.



Tänään olen herkutellut limpparilla ja suklaalla ja tehnyt jotain, mitä en olisi itsestäni ikinä uskonut. Löysin itseni tänään koulun jälkeen seisomasta K-marketin aulassa, valkoinen liivi ja keräysastia mukanani. Olin yhteisvastuukerääjä! Itseasiassa se oli aika hauskaa ja tuli itselleen aina hyvä mieli kun ohikulkijat antoivat rahaa hyvään tarkoitukseen. Yhteisvastuukeräyksen tuotot menevät tänä vuonna Suomen maahanmuuttajien koulutukseen sekä Bangladeshin köyhille. Suosittelen lämpimästi tekemään lahjoituksia, itseltänikin löytyi muutama lantti keräysastiaan!


Äitini osti minulle tässä alkuviikosta mahtavaa hiuslakkaa! Mahtavaa persikan(?) tuoksuista got2b smooth'n chic -tököttiä! Tuoksuu oikeasti aivan jumalaiselta ja jopa poikaystäväni pitää tuoksusta vaikka normaalisti inhoaa yli kaiken jokaikisen hiuslakan hajua! Pito on myös kelpoluokkaa, nyt hamuan saman sarjan muotovaahtoa! Nam.



Tässä vielä päivän asusta uskomattoman huono kuva ja asu näyttää aika järkyttävältä, mutta se oli oikeasti kiva ok!

Muistatko miltä tuntuu juopua kesäyönä hölmöstä rakkaudesta

Eilisen sadepäivän kunniaksi vietin liki koko päiväni torkkupeiton alla, lueskellen mainiota kirjallisuutta. Rakastan Agatha Christietä! Kaikessa tekemättömyydessä ehti myös kuvata sitä viime postauksessa mainittua vetoketjuhametta!





Löysin myös viimeviikon aikana itselleni TÄYDELLISEN meikkivoiteen! Olen etsinyt uutta ja laadukasta kauan ja vihdoin löysin sopivan. Maybellinen nestemäinen mineraalimeikkivoide, jumaloin sinua!



Nyt tämä neiti keskittyy odottamaan perjantai 13. päivää. Ehkä kuvista saatte vinkkejä minkä takia!